Mistä matka oman itsesi löytämiseen alkaa? Ymmärryksestä, mistä olet tullut ja miksi vanhempasi ovat kasvattaneet sinut ajattelemaan niin kuin ajattelet ja olemaan niin kuin olet.

Oletko monesti miettinyt, miksi olet sellainen kuin olet? Miksi ajattelet asioista niin kuin ajattelet ja käyttäydyt tilanteissa niin kuin käyttäydyt?

Sinusta on tehty sellainen. Sinä olet yhä se lapsi, joka oppi näkemään tämän maailman vanhempiesi kertoman kautta. Olet vanhempiesi lapsi. Vanhempasi ovat taas isovanhempiesi lapsia. Vanhempiesi tai huoltajiesi kanssa viettämäsi aika on muovannut sinua eniten elämässäsi. Ajatusmaailmasi ja käyttäytymisesi on opittua ja suurin osa tuosta opista on tullut vanhemmiltasi.

Miksi olet sellainen kuin olet?

Mennään ensin muutama askel taaksepäin.

Isovanhempiesi vanhemmat kasvattivat isovanhempasi ajan mukaisesti. He olivat perheessään arvokkaita, työntekijöinä. He olivat tärkeä palanen perheen elannon turvaamiseksi.

Isovanhempasi on kasvatettu tekemään töitä. Heidän arvonsa määräytyi työnteon kautta. Kuulostaa karulta, mutta se oli ajan tapa. Sota-ajan jälkeen teollisuus ja tehdastyöläisyys kasvoivat vahvasti, ja työvoimalle oli tarvetta. Maailman kehitys muokkasi isovanhemmistasi sellaisia, jollaisina heidät tunnet. Ihmisinä, joiden käytöstä ohjaavat vankat, perinteiset arvot ja jotka ovat omistaneet koko elämänsä työnteolle.

Mikäli isovanhempasi on kasvatettu tekemään töitä ja he ovat myös tehneet koko ikänsä töitä, mitä oletat heidän opettaneen sinun vanhemmillesi? Työnteon asenteen ainakin. Mutta ajat olivat jo leppoisammat kuin isovanhempiesi lapsuudessa. Vanhempasi ovat päässeet mukaan vahvaan kaupungistumisen aikaan sekä hiljakseen herääviin ajatuksiin siitä, että ihminen on arvokas muunakin kuin työntekijänä. Työnteon kulttuuri oli silti vahva, eivätkä sen sanomalta vanhempasi ole säästyneet.

Samaan aikaan suomalainen yhteiskunta alkoi herätä koulutuksen tärkeyteen, jonka suhteen Suomi tuli muihin länsimaihin verrattuna jälkijunassa. Peruskoulujärjestelmän rakentaminen toi uutta ajatusmallia suomalaisiin perheisiin. Sen mukaan lapsen potentiaali tuli valjastaa tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamiseksi vahvan koulutuksen kautta.

Sitten päästään meihin, 80-90 -lukujen lapsiin

Ajat muuttuivat, kaupungistuminen oli jo tapahtunut, globalisaatio kolkutteli ovella ja ihmisarvoa ei enää määritelty ainoastaan työnteon kautta. Ihmislapsi alkoi saada jo luvan olla lapsi. Arvokas sellaisenaan, ei pelkkänä perheen työmyyränä.

Mitä me siis olemme? Työntekoa, vanhempiemme traumoja, työn murrosta, tietoteknisen kehityksen koe-eläimiä, inhimillisiä yksilöitä.

Mistä matka oman itsesi löytämiseen alkaa? Ymmärryksestä, mistä olet tullut ja miksi vanhempasi ovat kasvattaneet sinut ajattelemaan niin kuin ajattelet ja olemaan niin kuin olet.

Pitääkö sinun olla sellainen, millaiseksi sinut on kasvatettu?

Ei. Sehän tässä onkin kaikkein kiehtovinta.

On ristiriitaista, että meidät on kasvatettu arvostamaan työtä, jota nyt tietoteknisesti automatisoidaan, jottei ihmisen tarvitsisi tehdä niin paljoa rutiininomaisia töitä. Kun meidät on kasvatettu arvostamaan ja tekemään työtä, voi tuo muutos tuntua karmivalta.

Mitä minä sitten teen, jos työnteko viedään?

Jotkut sanovat, että tulisi olla enemmän ihminen. Onkin ristiriitaista, että meitä ei ole kasvatettu olemaan inhimillisiä yksilöitä, nyt kun maailma heidänlaistensa perään huutaa. Mutta niin maailma toimii. Meidät kasvattaa historia, ei tulevaisuus.

Tervetuloa matkalle menneisyyteesi ja sitä kautta tähän päivään ja tulevaan. Olet saapunut oikeaan paikkaan.

Jaa postaus:
Kategoriat: Artikkelit

Scroll Up